Josif Stalin - sankarista sadistiksi - a podcast by Yle Areena

Josif Stalinin terrorismin menetelmät olivat hämmästyttävän samanlaisia kuin rotupohjaisen totalitarismin menetelmät. Hitlerin kansallissosialistinen yhteiskunta haluttiin rakentaa ”puhtaan rodun” varaan, kun taas Stalinin kommunistinen yhteiskunta piti luoda kaikesta porvarillisesta kuonasta puhdistetusta kansasta. Tulilinjalla olivat mm. aatelisto, porvaristo, älymystö ja kirkon edustajat. Neuvostoliiton sisällä Stalin karkotti kokonaisia kansoja, mm. tshetsheenit, inguushit, Volgan saksalaiset ja Krimin tataarit. Ajan saatossa Stalinin vainoharhaiselta terrorilta ei säästynyt myöskään kommunistinen puolue eikä armeija.

Lopulta Stalinin vainoharhaisuus ulottui myös omaan nilkkaan. Lääkärisalaliitto oli mystinen hanke, joka alkoi syytöksillä, että Kremlin lääkärit olivat myrkyttäneet neuvostojohtajia. Kun Stalin sairastui, hän ei saanut heti apua, koska parhaat neuvostolääkärit olivat vankilassa. Kun Stalin kuoli, jäljellä oli lopulta vain kaksi hänen 1920-luvun bolshevik-ystävää Vjatseslav Molotov ja Aleksandra Kollontain, jotka olivat selvinneet hengissä 1930-luvun Stalinin suurista puhdistuksista.

Jos ihmissuhteet ajatellaan pelinä, Stalin oli valiopelaaja. Siksi juuri kukaan ei ymmärtänyt, että Stalin oli kaksiulotteinen persoona. Sivistyneellä, lukeneella ja miellyttävästi käyttäytyvällä miehellä oli myös toinen minä, jonka Lenin huomasi, mutta liian myöhään eli vähän ennen kuolemaansa.

Stalinin huumori oli terävää ja osuvaa. Kun Stalin nimitti Ivan Isakovia laivaston komissaariksi. Amiraali vastasi tehtävän olevan liian rasittava koska hänellä on vain toinen jalka. Stalin vastasi, että ei jalan puuttuminen ole este, koska tähän asti laivastoa ovat komentaneet päättömät.

Kun Britannian pääministeri Winstton Churchill vieraili Moskovassa, Churchill ivasi että Molotov palasi työmatkalta Yhdysvalloista poikkeuksellisen myöhään, koska hän oli päättänyt livahtaa Washingtonin kokouksesta ihailemaan New Yorkia. Stalin oli heti mukana hengessä ja totesi, että ei Molotov New Yorkin mennyt, hän meni Chicagoon, jossa muut gangsterit ovat.

Huumorin lisäksi Stalin teki hämäävän vaikutuksen hiljaisella vaatimattomuudellaan, piipun tupruttelulla ja tyyneydellään. Valtaan päästyään Stalin oli kuitenkin tunteeton hirviö. Kuka tahansa oli korvattavissa ja Stalin saattoi tuhota kenet hyvänsä. On hyvin vähän todisteita siitä, että Stalin olisi tuntenut ketään kohtaan aitoa ystävyyttä ja myötätuntoa. Yksilöt eivät ilmeisesti merkinneet hänelle mitään. Stalin totesi mm. että Jumala esti Iivana Julmaa menemästä loppuun asti. Häntä Jumala ei estä.

Stalinin 30-vuotista terroria ja poliittista massamurhaa arvioi Helsingin yliopiston Venäjän-tutkimuksen emeritusprofessori Timo Vihavainen, jonka viimeisin kirja on Varjo Suomen yllä - Stalinin salaiset kansiot. Toimittajana Raimo Tyykiluoto. Näytteet lukee Aura Lindeberg.

Further episodes of Rotuopin kahdeksat kasvot

Further podcasts by Yle Areena

Website of Yle Areena