S2 - 14 Meillä on varmempi sana (Kirkastussunnuntai) - a podcast by Esa Yli-Vainio

Kirkastussunnuntaina muistellaan sitä tapahtumaa, jossa Kristus meni pyhälle vuorelle, mukanaan lähimmät opetuslapsensa, Jaakob ja Johannes sekä Pietari. Vuorella heidän ollessaan Jeesuksen muoto muuttui, hänen olemuksensa ja vaatteensa tulivat loistavan valkeiksi, ja hänen kanssaan puhuivat hänen sovituskuolemastaan VT:n profeetat Mooses ja Elia. Sitten Jumalan pilvi peitti heidät, ja sen keskeltä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.” 

”Sillä emme ole seuranneet älykkäästi keksittyjä taruja, tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen majesteettiutensa. Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun suurimmasta kirkkaudesta tuli hänelle tämä ääni: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt’. Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella. Ja meillä on lujempana profeetallinen sana, ja te teette hyvin ottaessanne siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta kynttilästä, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa (teidän sydämissänne).” (2.Piet.1:16-19)

 Apostolit eivät olleet seuranneet taruja tai filosofioita: kirjaimellisesti ”myyttejä” (muqoij), vaan todellisuutta. Raamattu ei ole ”fantasiaa”, ei Kalevalaa tai Harry Potteria, vaan silminnäkijöiden luotettavaa todistusta. Jumalan sanan ja apostolien todistuksen kohteena on ”Kristuksen voima ja tulemus” (eli paluu maailman lopussa, paruusia). 

1. yllätys: Tähän lupaukseen uskovien tulee luottaa kuin kynttilään, joka valaisee pimeässä yössä, aina aamunkoittoon asti. Mihin kuuluu sanapari ”teidän sydämissänne”? Kuuluuko se jakeeseen 19 vai 20? Jos ”sydämissänne” kuuluu jakeeseen 20, ajatus jakeessa 19 on se, että meidän tulee turvata Jumalan sanan lupaukseen Kristuksen paluusta ja ”aamun sarastamisesta” siihen asti, kunnes hän tulee takaisin voimassaan ja kirkkaudessaan, ja toivomme täytyy. Jos ”sydämissänne” kuuluu jakeeseen 19, on sen ajatus se, että me saamme lohdutuksen Kristuksen paluusta Jumalan sanassa pitäytyessämme jo täällä ajassa. Se lohtu tulee meidän sydämeemme, siis se omistetaan uskon kautta. Tämä on luonamme jo nyt, vaikka se toteutuukin lopullisesti vasta maailman lopussa.

 Pietari vertaa Raamatun lupauksia ja Kirkastusvuorella näkemäänsä tapahtumaa, jossa Jeesuksen olemus kirkastui. Kristus sai Isältä kunnian ja voiman, Isä tunnustaa tässä Kristuksen Pojaksi ja tästä on ulkoisena merkkinä Kristuksen olemuksen kirkastuminen. 

Tästä seuraa 2. yllätys: ”Meillä on lujempana profeetallinen sana”. Toisissa käännöksissä ”Entistä lujempi” profeetallinen sana, toisissa käännöksissä ”Sitä lujempi profeetallinen sana”?  Jos kyseessä on ”Meillä on sitä lujempi profeetallinen sana”, on ajatuksena se, että  Meillä on tätäkin kokemusta varmempi todistus Jumalan profeetallisessa sanassa. Kokemuksemme ja aistimme voivat meitä pettää, mutta Jumalan sanan todistus on niitäkin varmempi ja lujempi todistus, sillä se on kokonansa totuus (Joh.17:17). Jos taas kyseessä on ”Meillä on siis entistäkin lujempi profeetallinen sana”, on ajatuksena se, että Pietari katsoo VT:n profetioita ja sanoo niiden olevan Jumalan sanana luotettavia lupauksia Kristuksen kirkkaudesta ja voimasta. Ja nyt, kun he ovat omin silmin nähneet ja kuulleet Kristuksen kirkkauden ja Jumalan oman todistuksen pojastaan, on Raamatun koko todistus osoittautunut entistäkin lujemmaksi ja varmemmaksi. Raamatun lupaukset toteutuvat Kristuksessa, ja Kristuksen kautta niihin voidaan luottaa entistäkin suuremmalla varmuudella. 

Tämä lohdutus on se, mitä Paavali sanoo kertoessaan ylösnousemuksestamme, kun ylösnoussut Kristus tulee takaisin kirkkaudessaan (1.Kor.15:51-54). Niin kuin Kristus muuttui, mekin muutumme ja saamme kirkastusruumiin – sillä meidät on kasteessamme liitetty hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.

Further episodes of Seurakuntaliiton Podcast

Further podcasts by Esa Yli-Vainio

Website of Esa Yli-Vainio