S2 - 19 Pelastava osallisuus - a podcast by Esa Yli-Vainio

1.Kor.10:14-21

Pelastus on meille luetun armon kautta Room.4. Tässä kuitenkin pelastus kuvataan konkreettisena, ikään kuin fyysisenä osallisuutena, yhteytenä. Onkin kyseessä ”Pyhäin yhteys” (koinonia toon hagioon). Tämän tunnustamme uskontunnustuksessa.  Se on:

1) Yhteys ja osallisuus  pyhistä asioista: Kristuksen ruumiin ja veren yhteys, osallisuus hänen hankkimastaan pelastuksesta à osallisuus hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Liittyminen uuteen liittoon ja kaikkiin siunauksiin, jotka Kristus on hankkinut. (Koinonia/partisipaatio = yhteys, osallisuus, ateriayhteys, perheyhteys.)

Paavali puhuu leivästä leipänä ja maljasta maljana koko ajan, leipä ja viini eivät siis olemukseltaan muutu, joten muuttumisoppi on hyljättävä.  Se leipä ja viini, jonka apostolit ja heidän jälkeen pastorit nyt siunaavat, ovat kuitenkin todella Kristuksen ruumis ja veri. Niiden nauttiminen uskossa tuo siunauksellisen ja pelastavan osallisuuden Kristuksen ruumiiseen ja vereen. Lausuessamme asetussanat ilmaisemme jatkavamme samaa ehtoollisenviettoa, jolla Jeesus oli opetuslastensa kanssa. Todellisuudessa Kristus itse siunaa, virkansa kautta asettaa ja jakaa ruumiinsa ja verensä seurakunnalleen. Jeesus liittää todella ruumiinsa ja verensä leipään ja viiniin, ja ne nauttiessamme me tulemme niistä osallisiksi.

2) Yhteys ja osallisuus pyhien seurakunnasta



Pyhien asioiden kautta meidät liitetään osalliseksi pyhien yhteisöön, pyhään seurakuntaan, pyhään kansaan, kaikkien pyhien joukkoon ja yhteyteen. Seurakunnan sisäinen uskon ja opin yhteys: Siinähän ehtoollisleipä on yksi kokonaisuus, osoituksena siitä, että seurakunta on yksi ainoa. Samoin viini on yksi kokonaisuus, siksi vanha hyvä tapa on käyttää yhtä ehtoollismaljaa.  Siksi kyseessä on pyhä yhteys ja uskon yhteys. Tähän yhteyteen ei kuulu se, joka ei ole Kristuksen oma (kastettu) tai joka ei tunnusta samaa uskoa ja oppia. Kyseessä on ”saman Kristuksen perheen” ateria, se ei kuulu ulkopuolisille. Se erottaa meidät maailman muista alttareista ja vääristä pöydistä, jotka tavalla tai toisella kieltävät Jumalan sanan ja edustavat eri uskoa ja oppia.

Kuten vanhassa liitossa tultiin osalliseksi Jumalan pyhyydestä ja alttarista syömällä alttarin pyhittämän uhrin, tullaan uudessa liitossa osallisiksi Herrasta Kristuksesta ja hänen lahjoistaan syömällä Herran pöydästä  hänen ruumiinsa ja verensä leivässä ja viinissä.  Sekä luonnollinen Israel että uuden liiton tosi Israel, Kristuksen seurakunta pysyy erossa epäjumalanpalveluksesta, demonien pöydästä ja sen osallisuudesta. Pakanoiden epäjumalat ovat tässä demoneja, eli langenneita enkeleitä. Vanhassa Israelissa osallistuminen uhriateriaan teki osalliseksi Herran alttariin. Samoin pakanoiden uhrit tekivät osallisiksi epäjumalista. Tavallista ruokaa voimme syödä puhtaalla omallatunnolla, mutta väärään jumalanpalvelukseen tai epäjumalanpalvelukseen osallistuminen on rikos ensimmäistä käskyä vastaan. Pakanain uhrit tulevat riivaajille eikä kristityn sovi ehdoin tahdoin joutua riivaajien yhteyteen vaan pysyä Kristuksen yhteydessä.

Uuden liiton jumalanpalvelusateria vs. epäjumalanpalvelusuhrit (eli ”idolit”, jumalankuvat). Tässä on kyseessä yhteys Kristuksen ruumiiseen ja vereen vs. demoneihin. Ajatus: Kenen perhettä olet, sen ruokaa syöt. Kahdenlainen yhteys on mahdotonta. Meidän tulee paeta epäjumalanpalvelusta eli erottautua väärästä hengellisestä yhteydestä ja pysyä oikeassa yhteydessä Kristukseen. Väärästä jumalanpalveluksesta tai epäjumalanpalveluksesta tulee irrottautua, paeta sitä. Sen kanssa ei tule leikkiä eikä veljeillä. Oikeaa jumalanpalvelusta on ainoastaan se, joka tapahtuu Kristuksen kautta ja hänen veressään (Hepr.9:14).

Esa Yli-Vainio

Further episodes of Seurakuntaliiton Podcast

Further podcasts by Esa Yli-Vainio

Website of Esa Yli-Vainio