Aristoteleen kantapää: Talonpoikaiset sanonnat tänä päivänä - a podcast by Yle Areena

Se on sitten kevättä kynttilästä. Tai kevättä kynttilästä, Paavali puoli talvea. Kynttilänpäivää – eli niin kuin ortodoksit sanovat: Herran temppeliinastumista – vietetään helmikuun alussa 40 päivää joulun jälkeen sen kunniaksi, että Jeesuslapsi täytti 40 päivää ja hänet vietiin ensimmäistä kertaa temppeliin. Kynttilänpäivä-nimitys on jäänne katolisesta tavasta siunata tuona päivänä kaikki vuoden kynttilät.

Päivä ei nykyään maallistuneen kansanosan keskuudessa ole kovin juhlittu päivä, tuosta sanonnasta puhumattakaan. Harva enää muistaa sitäkään Kustaa Vilkunan Vuotuisesta ajantiedosta löytyvää vanhan kansan muistisääntöä, että sipristä (eli Pyhän Sigfridin päivästä 15.2.) sika seinustalle, kynttilästä kukko tunkiolle. Eli helmikuun puolivälistä alkaen karja saa etsiä osan ravinnostaan ulkoa.

Mutta jokainen osaa yhä puida nyrkkiä, vaikkei koskaan olisi maaseudulla puintiaikaan käynytkään. Ja useampi on jossain vaiheessa elämäänsä saanut rukkaset, vaikka ei olisikaan sulhasehdokas, joka puhemiehensä kanssa saapuu toista kertaa morsiamen taloon ja näkee ovenpielestä, onko siihen ripustettu rukkasia merkiksi siitä, että avioaikeet tämän sulhoehdokkaan kanssa eivät morsiamen mielestä juuri nyt ole ajankohtaisia.

Miksi kieli kantaa mukanaan ikivanhoja ilmauksia? Voiko sanontaa käyttää oikein, jos ei tunne siihen liittyvää kulttuuria? Milloin talonpoikainen kulttuuri on niin kaukana, että siihen liittyvät sanonnat unohtuvat? Ympäristökirjailija ja sanojen harrastaja Juha Kuisma kertokoon.

Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Kumpula.

Further episodes of Aristoteleen kantapää

Further podcasts by Yle Areena

Website of Yle Areena